Loma on ohi, ja paluu työn ääreen herättää monenlaisia tunteita. Oletko väsynyt jo ennen ensimmäistä kokousta? Podetko ristiriitaisia odotuksia tai hankalaa työkaveruutta? Vai haluaisitko viimein saada selvyyttä urasuunnitelmiisi?
Näihin ja muihinkin työelämässä askarruttaviin kysymyksiin kannattaa ottaa rinnalle työnohjaaja, työelämän kehittämisen ammattilainen.
Työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja johtamiseen liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työstä ja toimintatavoista, vahvistaa ammatti-identiteettiä sekä kehittää työyhteisön vuorovaikutusta ja hyvinvointia. (Suomen työnohjaajat ry)
Ehdottomasti kyllä.
Kun etsit sparraajaa – olipa hän coach, terapeutti tai työnohjaaja – on hyvä kysyä, miten hän itse huolehtii omasta jaksamisestaan ja ammatillisesta kehittymisestään. Ohjaustyö vaatii perusteellista itsetuntemusta, läsnäoloa sekä eettistä herkkyyttä. Siksi säännöllinen työnohjaus on meille ammattilaisille paitsi tuki myös eettinen peruspilari.
Ilman ulkopuolista peiliä ohjaaja voi tahtomattaankin kuljettaa mukanaan omia käsittelemättömiä tunteitaan tai ennakko-oletuksia, mikä ei todellakaan ole asiakkaan etu. Työnohjaus auttaa pysähtymään, tarkastelemaan omaa työskentelyä ja pitämään kirkkaana sen, kuka on kenenkin asialla.
Itse osallistun säännöllisesti sekä yksilötyönohjaukseen että kansainväliseen ryhmämuotoiseen Coaching Supervisioniin. Nämä prosessit ovat minulle välttämättömiä sekä oman jaksamisen että ohjaustyön laadun kannalta.
Toimin paljon kansainvälisesti, ja viime aikojen työnohjauskokemukseni ovatkin tapahtuneet verkossa monikulttuurisissa ryhmissä.
Samalla kun eri taustoista tulevien ihmisten näkemykset voivat poiketa omistani merkittävästi, on ollut silmiä avaavaa huomata, kuinka samanlaisten kysymysten äärellä sekä eri maista tulevat ohjaajat että asiakkaat lopulta painivat. Vaikeat esihenkilösuhteet, uran risteyskohdat ja kommunikaation hankaluudet puhuttavat ihmisiä kaikkialla.
Olen saanut coachata kansainvälisten avustusjärjestöjen työntekijöitä jo vuosien ajan pro bono -periaatteella. Tässäkin työssä korostuu se, miten tärkeää on saada pysähtyä, olipa toimintaympäristö millainen tahansa.
Eräs ryhmä, jossa toimin, päätti juuri puolen vuoden mittaisen yhteisen työnohjausprosessin. Osallistujien päätösharjoituksessa nostamia avainsanoja kokemastaan prosessista olivat ”yhdessä”, ”uteliaisuus”, ”anteliaisuus” ja ”valinta”. Oma sanani oli kelluminen.
Ryhmä tarjosi minulle nimittäin paikan, jossa sain irrottautua rooleista ja odotuksista: olla ihan vain kuulolla, lempeästi muiden joukossa. Sain pohdiskella vapaasti omaa ammatti-identiteettiäni sekä suhdetta ja vuorovaikutusta ryhmässä ikään kuin kelluen, turvallisen ohjaajan ja ryhmän kannattelemana. Syntyi tilaa luovuudelle.
Toisenlaisen kokemuksen sain henkilökohtaisessa työnohjauksessa osana Solution Focused Team Coaching -opintojani. Tässä sessiossa ei leijailtu… vaan tehtiin töitä täysillä! Jo ennen tapaamista sain pohtia yhden ennakkokyselyn verran, mitä tapaamisesta voisi parhaimmillaan seurata ja miten ohjaaja voisi tukea minua.
Keskustelun aikana sain kohdata kysymyksiä, jotka pakottivat pysähtymään ja jäsentelemään. Samalla huomasin hiljalleen, että minulla on jo nyt runsaasti voimavaroja ja ratkaisujakin. Työnohjaajan terävät mutta lempeät havainnot auttoivat katsomaan tilannetta uudessa valossa. Samalla tiesin, miten toimia toiveideni edistämiseksi.
Millaista työnohjausta minä itse tarjoan? Asiakkaani osaisivat vastata tähän parhaiten. Mutta tiedän haluavani tarjota molempia: kelluntaa ja pinnistelyä.
Kellunnassa syntyy tilaa ajatuksille ja luovuudelle. Pinnistelyssä kirkastuvat tavoitteet ja toiminta. Työnohjaus ei ole joko–tai, vaan sekä–että. Keskiössä on aina asiakkaan oma toimijuus sekä se, mihin hän haluaa olla matkalla.
Tervetuloa siis tutkimaan, pinnistelemään ja kellumaan. Saatat yllättyä iloisesti.
Jaa: