Aamulehdessä oli viikonloppuna kiintoisa artikkeli urheiluvalmennuksesta. Hesarissa se ilmestyi jo aiemmin otsikolla Hyvä valmentaja ymmärtää, kuuntelee ja sanoo suoraan. Siinä suomalaiset huippu-urheilijat kertoivat, millaista valmennusta he arvostavat.
Minua liike-elämän ammattivalmentajana asia luonnollisesti kiinnostaa. Artikkeli selvittää monipuolisesti, mitä tarkoitetaan urheilijalähtöisellä valmentamisella, jossa urheilija itse on aktiivinen osa valmennusprosessia. Näin se menee myös business coachingissa, joka on lähtökohdiltaan vuorovaikutussuhde.
Poimin pitkästä tekstistä kolme ”hyvän valmennuksen teesiä”, jotka mielessäni liittyvät vahvasti yhteen.
Vaikka business coaching eroaa tietyin osin urheiluvalmennuksesta, nämä kolme ovat täyttä totta myös johdon ja esimiesten valmennuksessa.
Aitous ja autenttisuus on kaiken lähtökohta. Sekä valmennettava että valmentaja voivat antaa parastaan vain olemalla oma itsensä. Jonkun muun jäljitteleminen vie voimia, mihin etenkään huippu-urheilussa tai johtamisvastuissa ei ole pienintäkään varaa. Oscar Wilden kuuluisa lausahdus pätee tähänkin: Ole oma itsesi, kaikki muut ovat jo varattuja.
Valmentaja ei myöskään voi esittää kaikkitietävää eikä erehtymätöntä. Rohkeus myöntää oma virheensä kertoo kypsyydestä ja arvostelukyvystä sekä siitä, että on jatkuvasti valmis tarkastamaan kantaansa ja oppimaan lisää. Siis kasvamaan ja kehittymään.
Minulle nämä teesit kertovat myös itsetuntemuksen keskeisestä merkityksestä – urheilijalle, johtajalle, valmentajalle. Itsetuntemus on kaiken kehittymisen ja hyvän johtajuuden perusta. Juuri sen ääressä ollaan valmentajan ja valmennettavan välisessä luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa. Coaching kannattaa ja kannattelee.
Jaa: