Miten säilyttäisin luovuuden kiireen keskellä? Mistä löytäisin kadonneen mielenrauhan? Miten kannustan työkavereita omaan ajatteluun ja vastuunottoon? Kokeile hiljaisuutta.
Mitä vastuullisempaa työtä teet, sitä enemmän tarvitset hiljaisuutta.
Aivomme ja kehomme reagoivat hiljaisuuteen samoin kuin meditaatioon: se hidastaa sykettä ja alentaa verenpainetta. Stressihormonit laskevat ja lihasjännitys vähenee. Mieli rauhoittuu ja tarkkaavaisuus paranee.
Myös kognitiiviset voimavarat elpyvät. Muisti toimii paremmin, keskittyminen helpottuu ja ongelmanratkaisukyky paranee. Palautuminen helpottuu.
Hiljaisuuden psykologiset hyödyt ovat johdettavissa edellisistä. Hiljaisuuden tuoma rauhoittuminen ja keskittyminen lisäävät itsetuntemusta, myötätuntoa ja päätöksentekokykyä. Parhaimmillaan kyse on voimistuneesta merkityksellisyyden kokemuksesta.
Hiljaisuus hoitaa myös välillisesti. Hiljaisen ihmisen seurassa on yleensä helppo olla. Hiljainen läsnäolo kuormittuneen ihmisen lähellä viestii hyväksyntää.
Onnistuneessa keskustelussa hiljaisuus ei tarkoita vain sanojen poissaoloa. Se on aktiivinen ja uutta luova tapa olla yhteydessä. Siinä yhdistyy sekä sisäisesti rauhoittunut tila että pyrkimys olla läsnä toisen ihmisen kanssa.
International Coaching Federation, johon liityin viisi vuotta sitten, edellyttää jäseniltään tarkkaan määriteltyjen ydintaitojen hallintaa. Näistä esimerkiksi coachaavan läsnäolon ja aktiivisen kuuntelun tarkoituksena on luoda asiakkaalle turvallinen pysähtymisen ja reflektoinnin tila. Siis tila kuulla omat ajatukset.
Keskustelua hidastamalla ja taukoja pitämällä sanojen väliin syntyy tilaa uusille ajatuksille. Sellainen houkuttelee esiin luovuutta – kun nopean reagoinnin ja vastaamisen pakko helpottaa, ja asiakas saa ajatella ajatuksensa rauhassa loppuun asti. Löytyy uusi, tuore näkökulma ja tie eteenpäin.
Yksi asiakkaistani kiteytti kokemuksensa näin: ”Hyödyllisintä oli, kun sain etsiä ja löytää sisältäni vastauksia hankaliin kysymyksiin”.
Hiljaisuus omana ja organisaation voimavarana on jokaisen käytettävissä. Kun sisäinen ja ulkoinen häly vähenevät, voit reaktiivisuuden sijaan ajatella selkeämmin ja tuoreemmin. Vetäytymällä ajoittain hiljaisuuteen säilytät tarkan havaintokyvyn ja kykenet erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä.
Omasta hiljaisuudesta käsin myös johtajan ajatus pysyy kirkkaana vuorovaikutustilanteissa, ja korvatkin avautuvat kuulemaan toisia. Kun jättää alaiselle tai kollegalle tietoisesti pohdintapaussin, tämä oivaltaa ratkaisut itse ja ottaa niistä enemmän vastuuta. Oman vauhdin hiljentäminen onkin tehokas keino saada ihmiset mukaan yhteiseen tekemiseen.
Yksinkertaisimmillaan hiljainen oivallus syntyy johtajan malttaessa kysellä työntekijältä, mitä hänelle kuuluu. Mikä mietityttää? Mikä hänelle on tärkeää? Kun kysyy kysymyksen ja haluaa toisen oikeasti pysähtyvän ajattelemaan, ei pidä täyttää hiljaisuutta eikä kiirehtiä eteenpäin. Eikä missään nimessä vastata toisen puolesta!
Joskus hiljaisuuden supervoima esiintyy levollisena odottamisena. Säntäilystä pidättäytymisenä. Tämä on taito, jonka opettelu tarkoittaa joillekin meistä elämän pituista koulua.
Vaikka hiljaisuutta ei kenties voi ”ottaa haltuun”, sen voi kutsua avuksi moniin tilanteisiin. Tässä muutama vinkki käytännön harjoitteluun.
Tämä blogi on julkaistu Tampereen kauppakamarilehden blogina 25.1.2022