Yksin vai yhdessä? Sekä töissä että vapaa-aikana teemme valintoja toisiin liittymisestä tai etäisyyden ottamisesta. Miksi nähdä ryhmään liittymisen vaiva, punnitsemme mielessämme. Silti kokemus kertoo: turvallinen ryhmä voimaannuttaa ja kykenee parantamaan hankaliakin harmituksia ja mielen haavoja.
Terapiaopintojeni pienryhmässä keskustelimme positiivisen psykologian paksusta oppikirjasta. Sisältö tuntui tutulta, LinkedIn-kuplani merkityksellisyys- ja resilienssipuheen marinoimana osin jopa mielikuvituksettomalta. Puhe vahvuuksien löytämisestä on kyllä tärkeää, mutta vie samalla helposti lisääntyvään yksilökeskeisyyteen ja oman edun tavoitteluun.
Sitten vastaan tuli toisten huomioimisesta ja yhteisestä hyvästä muistuttava artikkeli ”Ihminen voi hyvin joukossa”. Siinä kasvatustieteen professori Nina Sajaniemi toteaa ihmislajin olevan perusohjelmoitu kasvamaan joukossa ja tekemään yhteistyötä. Motivaatioteoreetikotkin korostavat joukkoon kuulumista perustarpeena. Kokemukset asiakastyöstä vahvistavat saman periaatteen: yhdessäolo tekee hyvää työpaikoillakin.
Varhaiskasvattajana Sajaniemi kuvailee käytöshäiriöisen lapsen ohjaamista kohti toivottua käytöstä: ”Kieltämisen, moittimisen tai ryhmästä poistamisen sijaan lapsi pitää houkutella uuteen yhteyteen, koska hän ei siihen itse pysty. Ryhmässä on erinomaisen paljon mahdollisuuksia yhteyden palauttamiseen, ja ihmisten välinen luonnollinen side on tehokkain säröjen korjaaja.” Uskon vakaasti, että tämä punnittu näkemys pätee myös aikuisiin.
Entä töissä – miten yhteyteen syntyneitä säröjä päästään palauttamaan? Voisiko ohjattu ryhmä tarjota paikan henkilökohtaiselle kasvulle ja uudistumiselle?
Työnohjaajan-urani käynnistyi aikanaan puolivahingossa ryhmien ja työyhteisöjen ohjaustehtävillä. Päädyin ohjaamaan mitä erilaisimpia ryhmiä: opettajia, vapaaehtoistyöntekijöitä, esihenkilöitä, hoivatyöntekijöitä. Vapaa-aikaankin kuului kuoronjohtoa ja kasvuryhmien ohjaamista. Kerta toisensa jälkeen näin, miten luottamus ryhmän jäsenten välillä syntyi ja vahvistui… ja miten ryhmä alkoi kannatella jäseniään. Oma roolini muuntui alkuvaiheen herättelyn ja rohkaisun jälkeen hyvin hienovaraiseksi, usein lähinnä kuuntelijaksi ja ihmettelijäksi.
Ryhmien ohjaaminen viehättää minua edelleen. Onhan ryhmillä monia kiistattomia hyötyjä, esimerkiksi ryhmän tarjoama vertaistuki ja kannustus, näkökulmien erilaisuus sekä mahdollisuus harjoitella vuorovaikutustaitoja muiden kanssa.
Asiakaskokemuksistani poimin kolme kannustavaa tarinaa jäsentensä hyvinvointia ja toimintaa kannattelevista ryhmistä.
Huojentuneet Hoitajat: Sote-alan työntekijät olivat keskellä valtavaa muutosta, vielä puutteellisesti toimivien ohjeiden ja järjestelmien vaikeuttaessa päivittäistä työtä. Työnohjausryhmässä he kuulivat muidenkin kamppailevan samojen hankaluuksien kanssa. Keskustelun edetessä joku myös lupautui auttamaan järjestelmien käytössä ja selättämään teknisiä haasteita. Yhteinen tapaaminen päättyi helpottuneisiin tunnelmiin: ”Ai meitä on muitakin, en ehkä olekaan niin tyhmä”.
Armolliset Asiantuntijat: Vaativaa asiantuntijatyötä tekevät ammattilaiset etsivät työnohjausryhmässä uutta, stressittömämpää työnteon tapaa. Kukin ryhmän jäsen pohti suhdettaan työhön valitsemansa musiikkikappaleen avulla, jonka herättämiä ajatuksia ja tuntemuksia jaettiin luottamuksellisesti ryhmän kesken. Uusia näkökulmia syntyi myös spontaaneista pikku runoista keskusteltaessa. Vertaistuki laajensi perspektiiviä ja toi armollisuutta omaan toimintaan.
Empaattiset Esihenkilöt: Palveluyrityksen esihenkilöt työskentelivät paineisesti muutosneuvottelujen jälkeisessä mylläkässä, itsekin tiukentuneen talouden ja jatkuvien henkilövaihdosten väsyttäminä. Kerran kuussa he kokoontuivat jakamaan tuntojaan ratki rehellisesti, hankalia aiheita kaihtamatta ja toisiltaan oppien. Kun yksi jäsen kertoi tavallista vaativammista aikatauluista työssään, toiset jäsenet tarjosivat välittömästi apuaan ja halusivat jakaa työkuormaa yhteisesti. ”Huikea tiimi,” he hehkuttivat omalle esihenkilölleen näitä tapaamisia.
Hyvien kokemusten rohkaisemana innostun ryhmistä aina uudelleen, olkoon kyse sitten työnohjauksesta, coachingista tai vaikkapa fasilitoinnista. Ei myöskään sovi unohtaa ryhmämuotoisen työskentelyn kustannustehokkuutta. Ammattimaisesti ohjatussa ryhmässä kasvun ja kehityksen kustannukset jakautuvat useiden osallistujien kesken.
Millainen ryhmä vauhdittaisi teidän organisaationne ja ihmistenne kehittymistä?
Loppuun vinkki: Tampereen seudun esihenkilöitä ja asiantuntijoita kutsun mukaan 23.1. alkavaan avoimeen työnohjausryhmään.
Jaa: